Kun koti on pukeutunut juhlaan

Joulun aikaan on koti niin kaunis. Ei ole toista vuodenaikaa, jolloin yhtä paljon satsaisin kotini tunnelmaan ja koristeluun. Kukkia on saatava ja paljon. Jokaiseen huoneeseen oma kukka-asetelma ja jokin kynttiläjuttu. Sohvalle uudet jouluiset tyynyt. Hyasintit lasipurkkeihin ja nauha koristeeksi. Enkelikello pyörimään. Tämän vuotinen enkelikello löytyi lentokentältä ja vinhasti pyörikin tuikun voimalla.
Kaunista, jouluista kotia oli niin kiva valokuvata ja haluankin teille jakaa vielä palan joulun tunnelmaa. Onhan tässä vielä viikko aikaa luvan kanssa nauttia joulun tunnelmasta. Ja sitä aion minä ainakin tehdä.

Ei herkkä kukka-asetelma montaa oksaa vaadi, jotta täyttää tehtävänsä. Oranssinpunainenkin voi olla joulun väri, niin kuin tässä kukassa. Kaikki leikkokukkani hankin tänä vuonna Nurmijärveläisestä Kukkakamari Elsistä. Voin lämpimästi suositella. Löydät perinteisen kukkavalikoiman lisäksi aina jotain erilaista ja uutta ja niin ihanaa.

Tämä upea kimppu oli joulun pääosassa kukkien suhteen ja sai koristaa ruokapöytäämme. Neilikka on ihan loistava leikkokukka ja niitä löytyy toinen toistaan upeammissa väreissä. Tässä kimpussa kolme isoa hempeän punaista neilikkaa.

Joulukortit asettelimme seinällä olevaan jouluiseen metallikehikkoon. Mustat kynttilät ovat vaan niin huikean tyylikkäät. Näitä voisi alkaa suosimaan jatkossakin.

Jostakin siihen piparitalon kasaamiseen löytyy lopulta se pikku rakonen, vaikka tuntuikin, että tänä vuonna tämäkin homma jää väliin. Talo tehtiin kaupan valmiista muoteista ja lasten käsissä katto oli tuhannen palasina, mutta näppäränä tyttönä sekin liimattiin kasaan... ;) Kyllä maistuu sitten uutena vuonna taivaalliselle tämäkin talopahanen, oli sen kasaaminen ollut työlästä tai ei.

Ja tässä ovat minun lempparikuusenkoristeeni. Arvostan omaperäisyyttä ja erilaisuutta, jopa kuusenkoristeissani. Näitä ei tule joka kodissa vastaan ja näissä henkii käsityöläisyyden leima.

Vuosi 2016 alkaa kääntymään kohti loppuaan. Paljon on tähänkin vuoteen mahtunut. Omaa sydäntä on erityisesti lämmittänyt tämän blogin aikaan saamiseni. Ilo tätä on kirjoitella ja toivottavasti jokunen lukijakin tätä jaksaa lueskella ja pysyy menossani mukana.
Vuosi 2017 on samalla Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Uusi vuosi tuokoon tullessaan uusia, raikkaita sisustustuulia, paljon blogipostauksia ja kaikille meille onnellisia ja energisiä päiviä.
Uutta vuotta odotellessa ja kaikkea hyvää teille toivotellen,
                                                                                               Ullamaija

Jouluisia DIY-juttuja

Vielä on puolitoista viikkoa aikaa kerätä oksat ja havut pihamaalta ja hakea autotarvikeliikkeestä vannemaalia spraypullossa sekä kaivaa loput jouluvalot kaapin kätköistä ja tehdä jouluisia somistuksia. Joulu on ihanaa aikaa ei niin aktiiviselle tee se itse-ihmiselle, sillä usein jouluna luovuus kukkii. Ja lehdet ja netti ovat pullollaan kaikenlaisia askartelu- ja somistusohjeita.
Jouluna ei haittaa runsaus minimalistinkaan kodissa, bling blingiä voit laittaa sinne ja tänne, voit revitellä ja koristella kotisi vaikka minkä maailman pikku poroilla ja tähtösillä. Jouluna on kaikki sallittua, sillä onhan nyt kaamos ja joulu ja tätä kestää vain niin lyhyen aikaa. Minä muuna vuoden aikana kaivat tädiltä saadut kranssit esiin ja mummon vanha liina on vaan niin ihana? Perinteet tuovat tunnelmaa vai miten se nyt olikaan...

Itse en ole mikään käsityöihminen, mutta joulun aikaan minulla iskee joku ihme vimma tehdä oksista, risuista ja havuista jonkin sortin taidetta. Tässä on vuosia sitten tehty kuusen mallinen viritelmä seinälle. Oksan pätkät maalasin kevyesti valkoisella spraymaalilla ja liitin ne naruilla toisiinsa. Pahoittelut hämärästä kuvasta.

Tässä on lätkäisty myöskin valkoisella maalilla maalattu iso oksa seinälle ja jouluvalopalloja ripoteltu huolettomasti sinne ja tänne. Jouluna kun ei kaiken tarvitse olla niin justiinsa.

Pikku kuusi on löytänyt paikkansa sinkkiämpäristä ja saanut tähtijouluvalot ympäriinsä. Samat valot jatkuvat ikkunalla roikkuen. Tämä tuotos oli viime vuoden mallia.

Tännä vuonna somistin portaikon ikkunan samoilla tähtivaloilla ja kimaltelevilla tähdillä. Valkoiseksi maalattu heinäseiväs on koristanut ikkunaamme jo vuosia ja siihen on aina lisätty somisteita sesongin mukaan.

Olohuoneemme huonekuusi sai myöskin jo joulun. Huovutetut sydämet ja jouluvalot tuovat joulun tunnelmaan ennen oikean kuusen saapumista paraatipaikalle. Rakastan kuusenkoristeitamme. Pääasiassa ne kaikki ovat käsintehtyjä ja siksi niin tärkeitä minulle. Nämä sydämet ja muutkin kuusenkoristeemme ovat vuosien saatossa hankittu Rajamäen upeasta , kylän omasta käsityöläistaitajien liikkeestä. Käy tutustumassa Lyhyttavaraliikkeen tarjontaan täällä. 

Mukavaa joulun odotusta kaikille!      -Ullamaija-

"Joulu tuo tullessaan ison ilon,

ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.

Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,

vaan nautitaan elämästä.

On siirapin, neilikan tuoksua,

on piirakoita ja rusinoita,

on kiireistä kaupassa juoksua.

Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,

vaan nautitaan elämästä!"

Joulu tulee pian -lempparikauppa Pentik

Minun jokavuotinen joulukauppani on ehdottomasti Pentik. Pentikillä käynti saa inspiraationi rullaamaan, joulun odotuksen tuntumaan kutkuttavalta, sisustussormet syyhyämään ja tuo ripauksen pohjoisen tuntua tänne etelään. Pentikin joulutuotteissa on paljon poroaiheita ja lappalainen muotokieli on vahvasti esillä tekstiileissä ja muissa sisustustuotteissa. Sillä onhan Pentik Posiolainen yritys ja itsekin pohjoisen kasvattina tunnen näin joulun aikaan nostalgisen vireen nostavan päätään lapsuuden jouluihin.

Huomaatko, että tänä vuonna joulun kynttilät ovat värikkäitä, niin kuin on sisustuskin alkanut kääntymään värikkyyden suuntaan? Nämä Pentikin kynttilät ovat vaan niin syötävän ihania. Upea muotokieli yhdistettynä pitkään paloaikaan. Tästä syystä joulun kynttiläni ovat viimeiset vuodet olleet ehdotonta Pentikkiä. Hurmaavia nämä käpy- ja narukynttilät, vai mitä?

Olen fanittanut Pentikin huopaisia kaitaliinoja ja tabletteja jo kauan. Ne ovat niin helppohoitoisia ja monikäyttöisiä. Nyt oli valikoimiin tullut huopaiset ikkunakoristeet. Nämä tarttui meille mukaan. Jospa nämä säilyisivät vuodesta toiseen, toisin kuin paperiversiot.

Tyylikäs ja eleetön porotuikkukuppi

Tämän vuoden joulukattaus on sininen ja hopea ja lasi tekevät siitä juhlavan. Ei ole hassumpi. Onhan sininen väri ollut tänä vuonna vahvasti esillä sisustusmaailmassa, joten miksei joulun värikin voisi vaihteeksi olla sitä. Tai nyt ainakin itsenäisyyspäivän kattaukseen...

Kauniisti pakatut lahjatuotteet tekevät lahjan ostamisen ja antamisen helpoksi.

Nämä puolukkaiset joulutuotteet upean kylläisissä joulusävyissä

Minun tämän iltainen keittiön joulutunnelma syntyi Pentikin tummanpunaisesta huopakaitaliinasta, valkeista erimuotoisista kynttilöistä ja mustasta koristekivirakeesta.
Tunnelmallista joulunalusaikaa teille lukijani.


"Joulu loihtii taikasauvallaan
ihmeellisen sadunpiirin
yli koko maanäären
ja kaikki on kauniimpaa
ja pehmeämpää"
     -Norman Vincent Peale

ANNO, kodissani ja ikuisesti sydämessäni

Tämä kirjoitus on omistettu tuotemerkki ANNOLLE ja tavarataloketju Kodin Ykköselle. Kaikki vähänkin sisustusta ja uutisia seuraavat tietävät kyllä miksi. Jotenkin oloni on liikuttunut, kun tätä postausta kirjoittelen. Tämä on minun jäähyväiseni loistavalle ANNO-sarjalle ja rakkaalle entiselle työpaikalleni Kodin Ykköselle. Pala historiaa katoaa suomalaisten sisustajien kartalta ja toisaalta on vaikea ymmärtää miksi näin pääsi käymään.

Kun loiston aika on ohi, niin kyllähän se riipaisee. Ei enää upeita somistajien tekemiä mallisisustuksia, riisutut hyllyt, alennetut tuotteet, jotka huutavat päästä vielä jonkun kotiin, apeat ja väsyneet, pitkän uran Keskolle tehneen työntekijät palvelemassa. Tämä oli vastassa, kun viime viikolla vihdoin uskaltauduin Kodin Ykköseen hyvästelemään vanhat työtoverini ja talon, joka henkii pitkää historiaa, jota meidän todellankin kannattaa arvostaa.

Olen aina ollut suuri ANNO-tuotesarjan fani. Se on ollut tuotesarja, joka on kohtuuhintainen, skandinaavinen, leikkisä, hullutteleva ja ajan hermolla oleva. Sitä on ollut ilo suositella asiakkailleni ja sillä sisustaa kotiani. ANNO-tuotesarja on ollut laaja ja siihen on kuulunut sisustustuotteiden lisäksi astiat, matot ja kodin tekstiilit.
Tuotemerkki ja sen mallisto uudistui täysin vuonna 2012, lähtökohtanaan luoda aikaa kestävä, vastuullinen ja selkeälinjainen mallisto. Tuotteissa käytettiin myös kierrätys- ja luonnonmateriaaleja sekä lähialueiden tuotantoa ja suomalaisia suunnittelijoita mahdollisimman paljon.
Tällä hetkellä Anttila Oy yrittää löytää ANNO-tuotesarjalle ostajaa, sillä onhan se Anttilan yksi arvokkaimista brändeistä. Konkurssipesän mielestä todellinen helmi ja olen samaa mieltä.

Ja koska oli kyse konkurssiloppuunmyynnistä, niin varmaan arvanette, että mukaan tarttui tavaraa. Jos tuotteet ovat alennettu -70- ja 80-prosenttia, niin intohimoinen sisustaja ei jätä tilaisuutta väliin uudistaa kotiaan edullisesti. Olohuoneestani on tullut ANNO-pyhättö.
Lipasto ja vitriinikaapppi ovat Rowicon tuotantoa, mutta lähtivät ostosreissulla matkaani ja hinta oli kohdillaan. Taulua on käytetty aikoinaan Kodin Ykkösen mallisisustuksessa ja henkii historiaa sekin. Sisustustavarat lukuunottamatta viherkasvia ovat taattua ANNO-kamaa. Sinivalkoiset kahvikupit ja asetit ovat ANNON tuotantoa.

Nämä ihanat pikkupöydät ovat myös ostosreissuni tuliaisia. Vielä tuo kuparin sävy jaksaa ihastuttaa ja sopii mielestäni hyvin petroolinsinisen seinän kanssa. Näihin oli niin kiva tehdä uusia tunnelmallisia asetelmia.
Ainoa positiivinen asia talvessa ja pimeydessä on kynttiläasetelmat. Tällä hetkellä olen hulluna betoniin ja kiveen sisustustuotteissa. Korkeiden kynttilöiden jalat ovat ANNO-tuotteita ja kiveä tietysti.
Matto on myös uusi ja ANNO-sarjaa. Aikoinaan omistin blogimatoksi tituleeratut ja todella suositut ANNON Pandora-matot, mutta meillä ne vaan liukuivat liian kovalla käytöllä  ja ne ovat jo myyty eteenpäin.
Vieläkö arvaatte korien alkuperän, niin hyvin menee... Nolottaa jo vähän, kuinka paljon tuli hamstrattua tavaraa, mutta minulla ainakin on hyvä mieli, kun tuli omalta osalta osallistuttua konkurssipesän tyhjentämiseen.

Jos omistat vanhoja laattamalleja tai kivitason mallipaloja, niin vinkkinä mainittakoon, että ne ovat ihan loistavia kynttiläalustoja. Tässä sellaisen alustan päällä BoConceptin betoni/vihreä lasi-tuikkukuppi. Diggaan.
Oheisessa kuvassa myös pari kirjavinkkiä jouluksi, jos on lukemisen puutetta...:)

Joulu tulee hurjaa vauhtia ja pikku hiljaa voi alkaa laittamaan kotia joulukuntoon. Jouluvaloja ikkunoihin, kaivaa talon torkkupeitot käyttöön, tehdä kynttiläsommitelmia ja ostaa tulipunaisia ruusuja muistuttamaan lähestyvästä joulusta.
Itse käyn tässä välissä pikkuisen pätkän Espanjassa keräämässä voimia kaamoksen selättämiseen. Ehkä sieltä jotain juttua teille ihanat lukijani.
Pysykää lämpimänä, polttakaa kynttilöitä ja muistakaa relata.

                                                        -Ullamaija-

-Talossani asuu skeittareita-

Perheessämme on kolme skeittaavaa poikaa ja se näkyy ja kuuluu niin kuin arvata saattaa. Vuosien saatossa on tullut tutuksi puhki kuluneet skeittikengät, katkenneet skeittilaudat, trukit, renkaat ja laakerit, reilin kolinat terassillamme, omien lasten ja kavereiden skeittilaudat eteisessä seinää vasten nojailemassa, skeittauksen fair play-meininki ja kolme ehdotonta skeittivaatemekkaa, josta vaatteet olisi suotavaa saada.
Silti olen edelleen sitä mieltä, että skeittaus eli rullalautailu on ihan loistava urheilumuoto ja oivallinen tapa viettää vapaa-aikaa. Suuri kiitos kuuluu veljilleni, jotka aikoinaan lahjoittivat vanhat, hyvät lautansa pojilleni ja näyttivät huimia temppuja, jotta skeittauksen kipinä oli varmasti iskostettu poikieni mieleen.

Ei ne laudat hassumman näköisiä ole, jos ne on aina yhtä kauniisti seinää vasten rivissä. Tekstillä koristeltu lauta on poikani itse tekemä. Hienoa työtä, vai mitä?

Ensimmäinen rullalauta
Rullalautailu eli kansankielessä skeittaus syntyi 1950-luvulla Kaliforniassa. Sen juuret ovat lainelautailussa ja alunperin sitä on kutsuttu katusurffaukseksi, sillä sitä harrastettiin vain silloin, kun vallitseva aallokko ei sallinut surffausta. Alkukauden laudat olivat pääsääntöisesti 15-17cm leveitä ja niissä käytettiin savesta valmistettuja renkaita, joiden pito oli heikko ja ne lukittuivat osuessaan pieniinkin kiviin. Tämän takia harrastus oli vaarallista ja useat kaupungit Yhdysvalloissa kielsivät rullalautailun kokonaan.
Toinen sukupolvi
Uuden kukoistuksen rullalautailu koki 1970-luvulla, kun Frank Nasworthy kehitti rullalautoihin uretaanirenkaat. Keksinnön myötä rullalautailun suosio lähti hurjaan nousuun ja renkaiden ominaisuudet paranivat huomattavasti. Ensimmäinen sisähalli rakennettiin Floridaan vuonna 1976. Lautojen parantuneiden ominaisuuksien ansiosta rullalautailijat pystyivät vaarallisempiin temppuihin ja saavuttivat suurempia nopeuksia. Tämän myötä lisääntyneet vastuuvelvoitteet korottivat rullalautapuistojen vakuutusmaksuja niin paljon, että useat puistot menivät konkurssiin ja puistot jyrättiin maan tasalle.

Tyhjiksi jääneet uima-altaat olivat mainioita skeittailupaikkoja 70-luvun Kaliforniassa (kuva theplaidzebra.com)

Kolmas sukupolvi
Rullalautailaun toisesta sukupolvesta jäi eloon ramppilautailu, jota harrastettiin 1980-1990 luvulla pääasiassa lautailijoiden omille takapihoilleen rakentamissa rampeissa. Kolmannen aallon aikana rullalautailu levisi Yhdysvalloista maailmanlaajuiseksi muodiksi. Tuon aikakauden tunnetuin ammattilainen oli Tony Hawk. Ramppilautailun ollessa suosiossa rullalaudoissa oli leveät dekit ja suuret ja nopeat renkaat. Ollie tuli tutuksi tasamaalla tehtynä temppuna ja tempun keksimisen jälkeen painopiste siirtyi katulautailuun. Tuo oli sitä aikakautta, kun itsekin rullalaudalla vemputin päivästä toiseen kotini ympäri menevällä laatoituksella. Temppuja en hirveesti uskaltanut tehdä. Se oli poikien hommaa...

1980-luvun ramppiskeittausta (kuva thehouseofsteam.com)

Nykyinen sukupolvi
Rullalautojen neljännen ja nykyisen sukupolven koon ja muodon on sanellut yksi temppu, ollie. Renkaat ovat erittäin kovia ja ne liukuvat paremmin grindeissä ja liu'uissa. Renkaat ovat myös pieniä ja näin ollen laudat pyörivät nopeammin flipeissä. Laudat ovat pääasiassa 19cm leveitä ja 80cm pitkiä. Laudat valmistetaan useimmiten liimaamalla vaahteraviilusta, mutta kiinnostus korkean teknologian komposiittimateriaaleja kohtaan on kasvanut hintojen halvetessa. Vuosituhannen lopussa rullalautailu oli maailmanlaajuisesti suosittua ja Suomessakin lajin harrastajia on todella runsaasti. Suosiota on lisännyt runsain määrin Suomeen rakennetut rullalautailupuistot. Hienosta yhteistyöstä kertoo se, että yleensä paikkakunnan nuoria otetaan mukaan rullalautailupuistojen suunnitteluun.

Elokuussa koitti kauan odotettu päivä Rajamäessä, sillä tänne avattiin ihka uusi skeittipuisto. Yllä olevat kuvat ovat skeittauskuvia pojistani kyseisessä puistossa. Skeittipuistoa oli kaivattu ja odotettu tosi kauan. Olihan se välillä turhauttavaa naapurikuntiin kuskata jälkikasvua tai poikien hypätä bussiin, jos mieli teki päästä kunnolla temppuilemaan. Ei ole tainnut mennä päivääkään elokuusta, ettei joku meidän pojista olisi ollut puistossa hengailemassa.
Ensimmäiset kisatkin skeittipuistossa olivat elokuussa. Mukava oli seurata nuorten tervehenkistä yrittämistä, aitoa kannustamista, periksiantamattomuutta ja kaveria ei jätetä-meininkiä.

Itse tykkään tosi paljon skeittauksesta harrastuksena siinä suhteessa, että harrastaminen ei ole sidottu aikatauluihin. Kaiken ikäiset ja tasoiset ovat tervetulleita yhdessä harrastamaan. Harrastuksen aloittaminen on tosi helppoa. Ostat lapsellesi laudan ja skeittikengät ja ei muuta kuin rullailemaan. Suosittelen vaan, että heti alussa satsataan laadukkaaseen lautaan. Ei kovin kauaa jaksa huonosti pyörivillä renkailla yrittää temppua satoja ja satoja toistoja. Lautoja ja kenkiä kylläkin kuluu, mitä taidokkaamaksi tulet.

Skeittaus kasvattaa huomaamatta peruskestävyyttä, keskivartalon hallintaa ja ponnistusvoimaa. Urheilu ei tunnu pakkopullalta, kun teet sitä yhdessä kavereidesi kanssa ja kuntosi kasvaa sekä saat samalla raitista ilmaa.

(kuva Brian Romero)

Skeittailu voi olla myös värien iloittelua ja taidetta. Kesällä pojilleni ostetut skeittikengät ovat tietenkin jo historiaa, mutta hauskan näköiset ne kyllä olivat.
Ja lautojen pohjassa olevat kuvat ovat kyllä huimia. Niin kuin nämä yläpuolella näkyvät taideteokset. Eihän näillä raaskisi grindejä tehdä reilissä, kun heti olisi kuva tuhottu.
Itseäni on jäänyt harmittamaan, kun ei ole aiemmin tullut mieleeni säästää rikkimenneitä lautoja. Niistähän olisi saanut vaikka millaisia kuvakollaaseja rakenneltua poikien huoneen seinälle.

Mistä tunnistaa jo edistyneemmän ja intohimoisemman skeittarin? No laudan pohjasta ja vaatetuksesta. Kyllä tällä laudalla on näemmä aika monta kertaa reiliä hinkattu.
Dickies on suosittu merkki tänä syksynä. Varsinkin paksut Dickies-chinohousut käärittyine lahkeineen, Dickies-huppari ja tuulitakkimainen, ohut pusakka on ollut monen skeittarin vaatehankintalistalla viime aikoina. Myös päälaelle kääritystä piposta ja Vansin tai Etniesin kenkistä voit skeittarin tunnistaa. Mainittakoon jokaisen skeittarin tuntemat liikkeet Lamina, Union Five ja Ponkes, joihin synttäri- ja muut ylimääräiset roposet mielellään kulutetaan.

Ei muuta kuin kaiken ikäiset skeittilautailua testaamaan. Mukavia syksyisiä liikuntahetkiä toivotellen,

                                                      -Ullamaija-




(Skeittauksen historia; lähde Wikipedia)